SANT - etusivulle
 

Yleistä antenneista

Antennit muuntavat sähkömagneettiset aallot suurtaajuisiksi virroiksi ja kentiksi, joista signaali muodostuu. Antenni ja sen sijoituspaikka ratkaisevat kuinka hyvän kuva lähetyssignaalista saadaan muodostettua.

Antennityyppi

Perus digi-tv-kanavien (SD) vastaanotto edellyttää UHF-antennia, joka kattaa kanavat 21-60. Teräväpiirtolähetyksiä lähetetään VHF-taajuuksilla kanavilla 5-12 ja UHF-taajuuksilla kanavilla 21 - 60. UHF- ja VHF-antennit kuuluvat molemmat YAGI-antenneihin, joiden peruselementtinä on dipoli. Dipoli on antennin osa, johon antennikaapeli kytketään. Tarkemmat kanavatiedot löytyvät verkko-operaattorien www-sivuilta.

 

Suuntakuvio

Antennin suuntakuviolla tarkoitetaan antennin kykyä vahvistaa tai vaimentaa vastaanottoa eri suunnilta. Voimakkaasti suuntaavalla antennilla, joka vahvistaa vastaanottosuunnasta tulevia signaaleja ja vaimentaa muita, voidaan vähentää häiriösignaalien vaikutusta vastaanottoon.

Usein monielementtinen teräväsuuntainen antenni antaa parhaan vastaanoton, kun vastaanottopaikka on kaukana asemasta tai lähialueella on useita samalla taajuudella toimivia asemia.


Antennin etu - takasuhde tarkoittaa antennin kykyä vaimentaa takaapäin tulevat signaalit. Suhde ilmoitetaan teknisissä ominaisuuksissa.

 

Antennin vahvistus

Mitä kauempana lähetysasemasta lähetysten vastaanottopaikka sijaitsee tai mitä haasteellisempia maastomuodot ovat, sitä enemmän antennilta tarvitaan vahvistusta. Jos tv-lähetysten vastaanottopaikka sijaitsee lähellä lähetysasemaa ja vastaanotto-olosuhteet ovat hyvät, riittävä suositeltava antennivahvistus UHF:llä on noin 12 - 15 dB. Vaikeissa vastaanotto-olosuhteissa, kaukana asemasta tai maastoesteiden katveessa antennilta edellytetään UHF:llä 17 - 18 dB:n vahvistusta.

DNA suosittelee, että vaikeissa olosuhteissa käytetään VHF vastaanottoantennia, jonka vahvistus on vähintään 9 dB: tä.

 

Lue lisää SANT:n Pientalon antennioppaasta.

 

Tulostusversio