SANT - etusivulle
 

Antennisignaalin vahvistaminen

Mitä kauempana lähetysasemasta lähetysten vastaanottopaikka sijaitsee tai mitä haasteellisempia maastomuodot ovat, sitä enemmän antennilta tarvitaan vahvistusta.

   

Vahvistimen vahvistusta ei saa säätää liian suureksi, sillä tämä huonontaa kuvanlaatua ja voi aiheuttaa häiriöitä matkaviestinverkkoihin.

Jos tv-lähetysten vastaanottopaikka sijaitsee lähellä lähetysasemaa ja vastaanotto-olosuhteet ovat hyvät, riittävä suositeltava antennivahvistus UHF:llä on noin 12 - 15 dB. Vaikeissa vastaanotto-olosuhteissa, kaukana asemasta tai maastoesteiden katveessa antennilta edellytetään UHF:llä 17 - 18 dB:n vahvistusta. DNA suosittelee, että vaikeissa olosuhteissa käytetään VHF vastaanottoantennia, jonka vahvistus on vähintään 9 dB: tä.

Jos antennista saatava signaali on alle 45 dBuV, tarvitaan masto- tai antennivahvistin. Antennivastaanotossa signaalia pitää yleensä vahvistaa, jotta kaikille antennirasioille saadaan riittävä signaalitaso (49–74 dBuV).

Vahvistimen paikka riippuu vastaanotto-olosuhteista. Heikoissa signaaliolosuhteissa saavutetaan huomattavasti laadukkaampi signaali, kun vahvistin sijoitetaan lähelle antennia esimerkiksi maston alapäähän.

Televisioissa ja digivastaanottimissa itsessään on vahvistin, jolla parannetaan signaalin tasoa tv:n käsittelyprosesseja varten. Usein tarvitaan myös ulkoisia vahvistimia, jotta televisiolle saavutetaan riittävä signaalin vastaanottotaso. Tällainen tilanne on etenkin, kun vastaanotetaan kuvaa kaukana olevalta  tv-lähetinasemalta. Jos järjestelmässä kuitenkin on useita antennirasioita, on jakamisessa tapahtuva vaimennus kompensoitava vahvistimella.

Jokainen vahvistin lisää hyötysignaalin parannuksen lisäksi myös kohinaa. DVB-T2-vastaanottimien kohinaluvun tulee olla pienempi kuin 6 dB. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että antennilinjalle ennen televisiota tai digisovitinta kytkettyjen vahvistimien kohinaluvun tulisi olla tätä lukua pienempiä, jotta niistä saataisiin paras hyöty irti.

Jos vastaanotossa ensimmäisen vahvistimen (esimerkiksi mastovahvistimen tai aktiiviantenniin integroidun vahvistimen) kohinaluku on huonompi kuin itse televisiossa tai digiboksissa olevan vahvistimen (enintään 6 dB), voi käydä niin, että signaalin laatu vain huononee, vaikka mastovahvistimen tai aktiiviantennin vahvistus on suuri (esimerkiksi 20–30 dB).

Suositeltava kohinaluku antennipiirin alkupäähän kytkettävälle vahvistimelle on 2–3 dB, jos signaalia tarvitsee vahvistaa paljon eli ollaan kaukana lähetinasemasta. Mastovahvistimen tai aktiiviantennin kohinaluvuksi suositellaan enintään 4–5 dB omaa kohinaa, kun vastaanottopiste on lähellä lähetinasemaa.

 

Viestintäviraston määräyksen 65 vaatimukset antennin ja vahvistimen valinnalle:


  • Eri taajuusalueille (VHF ja UHF) tarvitaan eri antennit.
  • Antenniin integroituja vahvistimia ei saa käyttää.
  • Jos vahvistinta tarvitaan, käytä antennin perässä taajuusaluekohtaisella tulolla ja kanavanippuryhmäkohtaisilla säädöillä varustettua vahvistinta. Eri taajuusalueiden vahvistusta pitää voida säätää erikseen.
  • UHF-antennin yhteyteen asennetaan tarvittaessa LTE 700 -alipäästösuodatin (694 MHz:n rajataajuus). Suodin sijoitetaan ennen mastovahvistinta tai käytetään UHF-antennia, jossa on LTE 700 -suodin sisäänrakennettuna.
  • Vaativissa olosuhteissa järjestelmässä pitää varautua ohjelmoitavan vahvistimen käyttöön, jolla voidaan tarvittaessa säätää tasot kanavanippukohtaisesti.



   


Tulostusversio