Antennisignaalin vahvistaminen

Antennisignaali vaimenee kaapeleissa ja kun sitä jaetaan eri antennirasioille.

 

Vahvistimen vahvistusta ei saa säätää liian suureksi, sillä tämä huonontaa kuvanlaatua ja voi aiheuttaa häiriöitä matkaviestinverkkoihin.
Antennivastaanotossa signaalia pitää yleensä vahvistaa, jotta kaikille antennirasioille saadaan riittävä signaalitaso (49–74 dBuV). Vahvistimen paras sijoituspaikka riippuu vastaanotto-olosuhteista. Heikoissa signaaliolosuhteissa saavutetaan huomattavasti laadukkaampi signaali, kun vahvistin sijoitetaan lähelle antennia esimerkiksi maston alapäähän tai käytetään antenniin integroitua vahvistinta. 

Jos vastaanotossa ensimmäisen vahvistimen (esimerkiksi mastovahvistimen tai aktiiviantenniin integroidun vahvistimen) kohinaluku on huonompi kuin itse televisiossa tai digiboksissa olevan vahvistimen (enintään 6 dB), voi käydä niin, että signaalin laatu vain huononee, vaikka mastovahvistimen tai aktiiviantennin vahvistus on suuri (esimerkiksi 20–30 dB). 

 

Viestintäviraston määräyksen 65 vaatimukset antennin ja vahvistimen valinnalle:


  • Eri taajuusalueille (VHF ja UHF) tarvitaan eri antennit.
  • Jos vahvistinta tarvitaan, käytä antennin perässä taajuusaluekohtaisella tulolla ja kanavanippuryhmäkohtaisilla säädöillä varustettua vahvistinta. Eri taajuusalueiden vahvistusta pitää voida säätää erikseen.
  • UHF-antennin yhteyteen asennetaan tarvittaessa LTE 700 -alipäästösuodatin (694 MHz:n rajataajuus). Suodin sijoitetaan ennen mastovahvistinta tai käytetään UHF-antennia, jossa on LTE 700 -suodin sisäänrakennettuna.
  • Vaativissa olosuhteissa järjestelmässä pitää varautua ohjelmoitavan vahvistimen käyttöön, jolla voidaan tarvittaessa säätää tasot kanavanippukohtaisesti.